Life goes on and I believe into the future

Perjantaina töitten jälkeen lähdin kotia päin. Oli ollut kiva viikko töissä, mutta oli ihanaa päästä
kotiin; varsinkin Kamin luo. Olin koko viikon miettinyt ja stressannut Kamin jalan takia.

Päätin kokeilla tallille päästyäni ihan vain juoksuttaa Kamia liinassa. Annoin Kamille kuitenkin kipulääkkeet ensin. Tarja oli keksinyt oivan tavan niitten syöttämiseen; porkkana halki, siihen kaiverrettiin ura ja pillerit laitettiin siihen. Päälle vain toinen puoli porkkanasta ja Kami söi porkkanan sisuksineen päivineen oikein tyytyväisenä!

Harjasin ponin ja pistin suitset päähän. Mentiin kentälle ja pistin ponin vähän tekemään töitä. Kamilla tuntui olevan virtaa, joten annoin sen ravailla liinassa hyvän aikaa. En kokeillut laukkaa, mutta paljon siirtymiä tehtiin.

Avustin Tarjaa iltatallin teossa ja saatiinkin hevoset sukkelaan yöpuulle.

Lauantaina päätin, että ratsastaisin, jos Kami liikkuisi hyvin liinassa. Pistin ponin siis satuloituna liinaan ja katsoin, miten liikkui. Kamilla oli vielä enemmän virtaa perjantaihin verrattuna ja poni vaikutti oikein iloiselta ja pirteältä, joten menin selkään.

Ei tehty ihmeempiä; mentiin askkellajit läpi pitkin ohjin (eteen-alas). Annoin Kamin kävellä pari kierrosta pitkin ohjin ja sitten kokeilin vähän käynti-ravi siirtymisiä sekä pieniä lisäyksiä ja kokoomisia ravissa. Kyllä tuntui siltä, ettei sitä ponia saanut alussa paljoa pideltyä, kun oli niin kova into mennä eteenpäin. Hassu. :) Lopuksi vielä käveltiin oikein pitkään. Mentiin n. 35 min (juoksutus + ratsastus). Kami tuli vähän kosteeks, muttei varsinaisesti hionnut.

Tein iltatallin yksin, joten koitin olla nopea ja olin loppujen lopuksi kymmenen aikaan kotona (tein n. puol tuntia iltatallia).

Kuvitelkaa, että tämä on kenttä

Sunnuntaina pääsin tallille aikaisemmin, joten en antanut Kamille vielä lääkkeitä. Hoidin Kamin huolella, kuten aina ja lähdin kentälle. Käveltiin oikein pitkään ja sitten mentiin eteen-alas ravissa ja laukassa keskiympyrällä. Kamilla oli kivasti reippautta ja olin tyytyväinen. Käveltiin välissä pitkin ohjin ja keksin tehtävän, josta on tuossa kuva.

Tätä kokeiltiin muutaman kerran molempiin suuntiin ja annoin Kamin sitten ravailla pitkin ohjin molempiin suuntiin hetken aikaa. Sen jälkeen käveltiin pari kierrosta kentällä ja mentiin maastoon vielä kävelemään. Käveltiin n. 10 min. Yhteensä tuli käveltyä varmaankin 25 min ja koko ratsastukseen kului 50 min.

Kami tuli jonkin verran hikeen, mutta ei paljon. Vein Kamin vielä ulos Rusinan seuraksi ja otin pari kuvaa ennen lähtöä.

Maanantaina lähdin taas töihin! Onhan se ihan kivaa, mutta en vaan haluaisi jättää Kamia. Onneksi nyt sattui olemaan lyhyempi työviikko, kun täytyy perjantaina olla kotona vahtimassa koiranpentua, kun muut ovat Vattenfall-kisoissa.

Niin, meillä tosiaan on koiranpentu, jonka nimi on Luka. Tässä vielä kuva pikkuisesta.

Luka on 10 viikkoa vanha, mutta kuvassa 9 viikkoinen

Nyt kun torstaina tulin kotiin, niin en päässyt tallille ollenkaan, sillä meillä oli 4H-hallituksen kokous, joka venyi ja venyi.

Sunnuntaina 2.9 järjestämme Varpaisjärven harjoitusraviradalla Koko perheen luontopäivän. Tarkoituksena olisi järjestää talutusratsastusta ja luontopolku, mitä saisi kiertää ja vastailla sen varrella oleviin kysymyksiin. Kerromme myös lisää 4H:n toiminnasta ja otamme vastaan toiveita erilaisista kerhoista ja kursseista. Tapahtuma ei ole maksupakollinen, mutta meillä on kannatusmaksumahdollisuus. Voitte siis maksaa, miten paljon haluatte, jos haluatte. Ei pakollisia maksuja. :)

Niin ja Kami olisi tarkoistus tuoda sinne talutusratsastushepaksi. Jospa ihmiset innostuisivat. :)

Ei enää ikinä

Olin töissä aikeissa laittaa maastoon heppoja valmiiksi, kun sain viestin Helenalta: eläinlääkäri oli käynyt ja saanut selville, miksi Kami ontuu. Luin viestin loppuun, enkä oikein osannut ottaa asiaa todesta, joten laitoin viestin Helenalle, että selittäisi tarkemmin. Helena soitti takaisin ja kertoi koko jutun: Kamilla ei enää koskaan voi hypätä. Poni raasulta oli etupolven nivelpussi melko tyhjä nivelnesteestä, minkä seurauksena Kamilla on nyt nivelrikko. Eläinlääkäri antoi reseptin, jonka pitäisi auttaa jonkin verran. Hän lupasi lähettää laskun mukana myös listan erilaisista salvoista, joita polveen voisi laittaa.

En saanut aivan täysin selvää asiasta, mutta Helena sanoi, että Kamilla ei voi mennä raskaasti, mutta liikutettava on kevyesti joka päivä. Eläinlääkäri kuitenkin oli sanonut, että voi olla mahdollista, että joku päivä pääsee myös välillä vähän reippaammin menemään (esim. valmennus tai kilpailu), mutta se riippuu kokonaan siitä, miten Kami paranee tästä eteenpäin.

Olen onnellinen, että asia saatiin nyt selvitettyä, enkä nää painajaisia siitä, kuinka Kami viedään teurasautoon ja jään yksin huutamaan ja itkemään pikku kaverin perään. Toki harmittaa, ettei voida enää hypätä, mutta enemmän se harmittaa Kamia kuin minua. Raukka tykkäsi niin paljon aina, kun pääsi hyppäämään. :(

Nyt ei auta kuin toivoa, että Kami saa mahdollisuuden koulukisoihin. Olisi mahtavaa päästä vielä kouluradalle, kun Kami ei siellä ole ollut kuin vain kerran!


Jos Kamin koulu-ura ei onnistu, niin sitten tehdään sirkustemppuja! Ja niitä tehdään varmasti muutenkin, kävi miten kävi. Minun pikku sirkuspelle. <3


Voi että! Tuli niin hirveä ikävä sitä pikku heppaa! Viikonloppuna pääsen vasta ponia näkemään... No, on ainakin jotain, mitä odottaa!

Terapiaa epätoivoa vastaan

Nyt onkin jo perjantai ja lomani lähenee loppuaan! Maanantaina aloitan työharjoittelun Nomad Horses Oy:llä. Mukavaa päästä tutustumaan kokonaan uuteen paikkaan.

Vaikka onkin positiivisia asioita tällä hetkellä ilmassa, niin olen silti todella huolissani Kamista.





Torstaina pidimme Helenan kanssa rentouttavan maastakäsittely hetken heppojemme kanssa kentällä. Kuvasimme toisiamme ja meillä oli todella hauskaa! Ei todellaankaan tarvitse aina ratsastaa, jotta olisi hauskaa hevosen kanssa! Ja se on sitä paitsi oiva tapa rakentaa lähempää suhdetta hevoseen.

Ensin juoksutin Kamia liinassa molempiin suuntiin käynnissä ja ravissa. Näin heti, ettei poni ollut kunnossa, mutta ei kyllä ollut yhtä paha kuin viimeksi. En herätellyt toivoa parantumisesta pelkällä levolla.

Juoksututksen jälkeen otettiin vähän kumarrus- ja tottelevaisuusharjoituksia. Kami muisti idean oikein hyvin viime kerrasta. Tässä video päivästä:

Perjantaina tuli hieroja, jota oltiin jo pitkään odotettu. Hän katsoi Kamin läpi ja totesi, että Kami on kipeä oikelta puolen sään takaa selästä. Se ei oikeastaan tarkoittanut mitää muuta kuin, että Kami jännittää selkäänsä, jottei tarvitsisi varata niin paljon painoa jalalle. Hierojasta ei siis ollut apua. Luulen, että hieroja oli vain sen verran kokematon, ettei voinut löytää syytä ontumiseen. Päätin, etten anna hänen enää koskea Kamiin, kun ei yksinkertaisesti vain näyttänyt handlaavan hommaa. Todella epämääräiseltä vaikutti.

No, mutta en lannistu! Ensi viikolla aikomukseni on hommata käymään siilinjärveläinen hyvänä jalkavaivojen ratkojana tunnettu eläinlääkäri, joka ehkä löytää vastauksen ontumiseen.

Epätietoisuus ja epätoivo painaa... Nuoressa toivo elää

Kami ontuu taas...

Kävin maanantaina siivoamassa tallia Helenan kaverina ja homman jälkeen otettiin hepat ja mentiin kenttää kiertämään kouluratsastuksen merkeissä. Olin suunnitellut, että menisin puomiharjoituksia.

Alussa menin pitkin ohjin ja Kami tuntui vähän kummalta. Oikeaan kierrokseen pyrki alas helpommin. Sitten kun aloin mennä puomeja, poni loikki niitten yli ihan oudosti; välillä rikkoi laukalle ja välillä teki aivan ihmeellisiä loikkia. Huomasin, että oikea jalka selvästi ontui. Pyysin Helenaa katsomaan ja vahvistamaan asian, ja niinhän se oli.

Kami yritti saada leipäpalasen tuolta välistä :D

Kävelin ponin kanssa kentällä ja vein talliin. Venyttelin jalat todella huolella ja annoin Kamille mellaa, kun se siitä niin tykkää. Annoin ponin olla karisinassa kuitenkin jonkin aikaa, kun laitoin säpöä Hingunniemen hevosklinikalle. Kyselin mm. ontumatutkimuksesta jne.

Toissapäivänä soittivatkin takaisinpäin, mutta nainen puhelimessa kehotti vain ottamaan yhteyttä erääseen siilinjärveläiseen eläinlääkäriin, joka on kuulema todella taitava ratkomaan tällaisia ongelmia. Otin yhteystiedot ks. eläinlääkäristä talteen ja kiitin. Olisi luullut, että olisi vastannut kysymyksiini, mutta ei! Kumma touhua, sanon minä...

Päätin, etten ota yhteyttä kyseiseen eläinlääkäriin vielä, vaan odotan hierojan perjantaista käyntiä. Jospa siinä selviäisi jotain!

Kamin ratsastelun yhteydessä olen välillä käynyt ratsastamassa 4-vuotiasta amerikan lämminveritammaa nimeltä Ray Sue "Suski", "Sutki". Suskin raviura oli lyhyt, eikä koskaan oikeastaan alkanutkaan.

Olin Suskin toisella entisellä omistajalla töissä viime kesänä (ajoin ja hoidin hevosia, välillä myös ratsastin). Suskia kutsuttiin "Hullu-Suskiksi". En voinut ymmärtää, miten niin kilttiä tammaa pystyi kutsumaan hulluksi. Tamma oli kaunis ja iso. Askellus oli upea; matkaa voittava ja lentävä.


Sillä oli ajettu melko vähän kolme vuotiaaksi. Syykin siihen oli selvä; oli hajottanut jo kahdet ravikärryt, kun oli vienyt kuskia pitkin maita ja mantuja. Siihenkin käytökseen oli selvä syy; väärin kohtelu... En kerro enempää, mutta raukka yksinkertaisesti pelkäsi ravikärryjä, lenkkejä ja varusteiden laittoa. :(

Hoidin Suskia kesän aikana paljon ja vietin aikaa tamman ja sen kavereitten kanssa laitumella. Välillä menin istumaan Suskin viereen sen ollessa päivätorkuilla. Välillä taas kävin muuten vain juoksemassa tammojen kanssa laitumella, kun ei ollut työssä oikein mitää tekemistä.

Eräänä päivänä kutsuin Suskia laitumelta ja tamma juoksi laitumen perältä iloisen näköisenä luokseni. Yllätyin kyllä. En olisi heti uskonut sen luokse tulevan, kun miettii, mitä kaikkea se on ihmisten takia kokenut.

Eräänä päivänä kokeilin pistää Suskille satulan selkään. Tamma ei välittänyt mitään. Kehuin hirveästi ja laskin jalustimet. Tiesin, että olin ottamassa ison riskin, mutta nousin selkään hyvin rauhallisesti samalla rauhallisesti jutellen. Suski kuunteli vain ja seisoi paikallaan. Kehuin paljon ja istuin hetken tamman selässä. Tulin alas ja kehuin lisää. Vein satulan pois ja Suskin laitumelle. Päätin, että kokeilen seuraavana päivänä ratsastaa.

Seuraavana päivänä tein aivan saman, mutta tällä kertaa laitoin myös suitset päähän. Pyysin Iraa taluttamaan Suskin ulos, kun olin tamman selässä. Suski oli hieman hämillään, eikä olisi halunnut liikkua paljoa. Ei varsinkiin raviradalle päin. Käytiin kierros tallin ympäri. Jätettiin homma siihen ja kehuin tammaa hienosta työstä. Seuraavana päivänä mentiinkin jo radalle ja enimmäkseen käveltiin. Suskilla ei ollut menohaluja. Se on ymmärrettävää. En pakottanut tammaa, vaan käskin rauhallisesti ja pyysin sitä eteenpäin. Kehuin joka askeleesta ja kokeiltiin ravata hieman. Talliin päästyämme annoin tammalle sen lempiherkkua; sekamelassia veteen sekoitettuna. Sitä samaa siis, mitä Kamillekin aina ratsastuksen jälkeen annan. Voi, kun tamma tykkäsi! Joi kaiken hetkessä. :)

Tänä kesänä Suski on kehittynyt paljon; olen käynyt sen kanssa maastossa ja nyt harjoitellaan laukannostoja. Tamma ymmärsi ihmeellisen hyvin, mitä tarkoitan, kun laitan pohkeet kiinni kylkiin ravissa ja sanon "laukka", vaikka koskaan sille ei tätä sanaa ole opetettu. Ensimmäisen kerran, kun kokeilin tätä, lähti Suski villiin laukkaa ja heitteli pukkeja (ilmeisesti innostuksesta, koska tammassa tuntui olevan rutkasti virtaa). Näpäytin lavalle raipalla ja tamma rauhoittui ja jatkoi reipasta laukkaa. En vetänyt laukkaa hitaaksi, vaan annoin sen pyöriä, jotta laukka ei menisi niin nuorelta hevoselta pilalle. Otin samalla kerralla useamman noston ja kehuin Suskia hurjasti aina, kun laukka nousi.

Viimeksi kävimme Suskin kanssa katselemassa pelottavia paikkoja ja kehuin aina, kun tamma meni nätisti ohi. Mentiin pitkään käyntiä ja vähän ravia ja sitten kokeilin nostaa taas laukan. Tamma lähti kauheaa vauhtia ja alkoi pukittelemaan. Jalustimet irtosi, vaikka olinkin varautunut temppuiluun. Istuin syvälle satulaan ja yritin pysyä kyydissä. Pukittelu loppui, kun karjaisin kerran. Ei tarvinnut käyttää raippaa. Vauhti ei kylläkään hidastunut, mutta se ei haitannut. Hidastin rauhallisin pidättein ja koitin vain istua. Tammalla on niin mahdottoman isot liikkeet, että luulin tippuvani, mutta pysyin satulassa yllättävän hyvin. Hidastin ravin kautta käyntiin ja pistin jalustimet jalkaan.

En nyt kerro enempää, jotta en pitkästytä ketään. Ajattelin, että voisin tehdä erillisen blogin Suskista. Sinne ne kuitenkaan ehkä niin paljoa kirjoittelisi kuin tänne.

No, mutta... siitä tammasta voi vielä tulla jotain hienoa. :)

Jospa saataisiin perjantaina Kamin ongelma ratkaistua, niin sitten olisi kaikki hyvin.

Töitä, töitä ja töitä...

Olen taas vaihteeksi ollut aika kiireinen. Tämän viikon olen ollut töissä ja nyt vasta sain kunnolla aikaa kirjoittaa tänne.

En jaksa sen tarkemmin kertoa viikon ratsastuksista kuin, että maanantaina ratsastin melko rennosti koulua (siirtymisiä ymv.) ja tiistaina Emma ratsasti kans melko rennon ja lyhyen koulutreenin. Keskiviikkona annettiin Kamille vapaa, että saa vähän totutella taas ratsasteluun tauon jälkeen. Torstaina Emma kävi ratsastamassa ja meni ihan perus koulutreeniä. Perjantaina kävin maastolenkillä Kamin ehdoilla; Kami sai mennä välillä niin kovaa kuin halusi, mutta tein myös aika paljon siirtymisiä. Lauantai oli vapaa ja nyt sunnuntaina Emma kävi taas ratsastamassa ja Kami oli kuulema mennyt oikein hienosti. :)

Maanantaista tehty video:

Perjantaina olin laittamassa Kamia kuntoon, kun kaviosta löytyi kiva yllätys; kivi, joka oli tosi kivasti jumissa! Kaviokoukku väänty, kun sillä yritin kiveä irrottaa. Otin toisen ja muutaman minuutan päästä se oli irti. Ihme, kun ei poni ontunut!

Ensi viikolla tulee hieroja Jetteriä hieromaan ja pyysin Helenaa kysymään, jos hieroja voisi vilkaista Kamia. On se kuitenkin hyvä tietää, jos poni on jumissa. Ensi viikolla siis nähdään, miten asia on: :)

Ehjäponi ja lainaponi

Sunnuntaiaamu alkoi sateisissa tunnelmissa. Puin kamppeet niskaan ja valmistauduin tallille lähtöön heti aamupalan jälkeen. Onneksi sade hellitti siihen mennessä ja aurinko alkoi mukavasti paistaa.

Tallille päästyäni hoidin Kamin huolella ja juoksutin. Juoksutuksessa askel näytti puhtaalta, joten viskasin satulan selkään ja kokeilin ratsastaa vähän jotain pientä kentällä.

Kami tuntui hyvältä alkuverkassa, joten päätin kokeilla tehtävää, jossa pitäisi selvitä, onko poni jo kunnossa; ensin käynnissä pohkeenväistöä pitkällä sivulla keskelle ja takaisin uralle. Toisella pitkällä sivulla ravi. Kun väistöt alkoivat onnistua, muutin tehtävää siten, että menin ravissa koko tehtävän, mutta pitkällä sivulla, jolla nostin ravin, lisäsinkin sitä.

Kami meni todella hyvin ja lisäsi ravia hienosti ilman minkäänlaisia rikkonaisia askelia. Ja nätisti nyökyssä.

Tämän tehtävän jälkeen päätin kokeilla vielä vähän laukkaa molempiin suuntiin; nostin päädyssä laukan ja laukkasin pari pääty-ympyrää. Jatkoin pitkälle sivulle, jolla vähän lisäsin tempoa. Kami kuunteli hyvin ja lisäsi hyvin pienestä merkistä.

Kesken laukan kaatosade yllätti. Hidastin raviin ja annoin Kamin venyttää kaulaa oikein alas. Sade kuitenkin yltyi aivan älyttömäksi, joten hidastin käyntiin. Kami hädin tuskin liikkui, kun sitä ahdisti sade niin paljon. Ravattiin talliin ja Kami oli tyytyväinen päästyään pois kaatosateesta (olin minäkin oikeastaan). Ratsastuksessa kesti n. puoli tuntia, mikä oli juuri sopiva aika.

Sade lakkasi onneksi äkkiä, joten sain Kamin ulos nopeasti ja venyttelin ponin jalat huolella.

Seuraava potilas, vai miten se meni? Helena oli pytänyt minua perjantaina liikuttamaan Jetteriä joko lauantaina tai sunnuntaina ja valitsin sunnuntain. Hain siis Jetterin laitumelta ja aloin laittamaan kuntoon.

Sade alkoi taas, kun olin laittamassa Jetterille varusteita. Laitoin varusteet tooooodella hitaasti ja sade onneksi lakkasi juuri sopivasti, kun oltiin valmiita.

Helena oli pyytänyt minua ihan vain ratsastamaan Jetteriä eteen-alas, jotta herran jumit helpottaisivat. Tein niin kaikissa askellajeissa. Jetteri venyi välillä todella hyvin ja toisaalta tuntui, ettei sitä kiinnostanut yhtään venyä alas. Jetteri oli myös jonkin verran jäykempi oikealle ja melko haluton liikkumaan eteen. Ei herra ontunut kuitenkaan.

Yllätyin siitä, että jouduin käyttämään melko paljon kovempia apuja Jetterin kuin Kamin kanssa. En arvannut, että Kami olisi niin paljon herkempi Jetteriin verrattuna.

Ratsastin n. puoli tuntia ja lähdin sitten tielle kävelemään Jetterin kanssa. Kotiin päin käännyttäessä alkoi satamaan. Sade paheni koko ajan ja olin tietysti taas läpi märkä, kun pääsin talliin sisälle.

Venyttelin Jetterin jalat huolella ja tein samoja venytyksiä ym. kuten Helenakin oli blogissaan kertonut tehneensä. Kylmäsin myös etuset ja hoidin oej riviä pesemällä, kuivaamalla ja laittamalla siihen hieman tummelia.

Jonkin aikaa piti tallilla odottaa, että pääsin lähtemään, sillä Jetterin hoidon jälkeen alkoi taas satamaan.

Hyvä mieli jäi tästä päivästä, vaikka satoikin ihan liikaa ja liian usein!

Pst... Tässä linkki Helenan ja Jetterin blogiin: http://teamsuokkipojat.blogspot.fi/

Maastakäsittelyä ja sirkustemppuja

Kami on välillä alkanut olemaan parempaan päin. Taukoa on ollut jo jonkin verran ja Tiistaina Emma uskaltautui Kamin selkään. Kami meni puhtaasti tällöin, mutta keskiviikkona poni meni epäpuhtaasti, kun kävin sitä ratsastamassa. Minun veikkaukseni on kuitenkin tämä: samaisena päivänä ennen ratsastusta Kami oli hypännyt laidunaidan toiselle puolelle (tod. näk. oli melko iso loikka, koska poni pelkää sähkölankaa todella) -> liian suuri rasitus tauon jälkeen -> ontuu uudestaan. En tiedä, onko asia noin, mutta se onkin vain oma veikkaukseni.

Toissapäivänä juoksutin Kamia ja silloin se näytti olevan ok. Tänään päätin, etten vielä ratsasta, jotta poni on varmasti kunnossa. Jos kuitenkin Kami ontuu vielä huomenna, niin annan eläinlääkärin katsoa sitä samalla, kun Rusina rokotetaan. Jospa se olis pian ok.

Nyt olen sitten tehnyt jonkin verran maastakäsittelyä Kamin kanssa. Tänään (lauantaina 4.8.) opetin ponille kumarruksen alkeita. Ajattelin videoida vähän harjoitussessiota, joten tässä ala puolella on vähän kuvamateriaalia.

Niin, ja Emma ihanuus osti Kamille uudet päitset, kun se höpsö oli mennyt edelliset rikkomaan! Ihana Emma!

Ja punaisethan niitten päitsien pitää olla! :D