Viikon verran kerrottavaa

Ajattelin kokeilla, jos saisin pidettyä tämän blogaamisen mielekkäämpänä sillä, että päivittelisin aina noin viikon välein. Aloitellaanpas siis viimeisen reilun viikon tapahtumien kertomisesta. Kuvia löytyy aika paljon, kun sain yhdelle ratsastuskerralle jopa jonkun tallille mukaan kuvaamaan.

16.8.
Tarkoitus oli mennä kevyesti kentällä ja pitää urasta n. 2m etäisyys, mutta samalla kuitenkin mennä suoraa uraa mahdollisimman paljon. Eli kehittelin mielessäni kentän sisälle pienemmän kentän, jonka uraa ratsastin. Tehtiin Kamin kanssa kä-seis-ra-seis-siirtymiä, mitkä alkoivat sujumaan koko ajan paremmin. Kulmat piti ratsastaa huolella ja saada pohje läpi. Kami meni oikein nätisti ja rentoutuikin tosi kivasti. Tämän jälkeen mentiin maastoon kävelemään ja päätin mennä Kamin kanssa pellolle, missä innostuttiin ottamaan muutamat laukannostot ylämäkeen; Kami nautti suunnattomasti (oikein örisi hassusti aina laukannostossa ja lähti innokkaasti juoksemaan) ja annoinkin ponin juosta reippaammin pari kertaa. Viimeksi taidettiin mennä yhtä kovaa viime syksynä eli olihan se jo aikakin vähän päästellä.

18.8.
Edellinen päivä oli ollut vapaa. Menin Kamin kanssa askellajit läpi, ravissa ja laukassa kokorataleikkaaharjoituksia tuli otettua useampi. Ravissa Kami oli tosi mukavan rento ja lisäsi nätisti melkein joka kerta. Laukassa alkuun aina jännittyi kokorataleikkaalle käännyttäessä (joku siinä suunnanvaihdossa tuntui Kamia jännittävän, kun tiesi suunnan vaihtuvan). Kuitenkin tehtiin laukassa useamman kerran tätä samaa tietä ja kokeilin ottaa raviin siirtyimisen melkein heti kentän keskihalkaisijan jälkeen, mikä sai Kamin pysymään rentona helpommin. Lopuksi tulikin sitten jo rauhallisempia ja nätempiä teitä myös laukassa.




20.8.

Villiäinen vauhdissa

Edellinen päivä oli taas ollut vapaapäivä. Halusin kokeilla ratsastaa Kamilla ilman varusteita, koska sitä en ole Kamin kanssa vielä kertaakaan kokeillut. Kuitenkin ajattelin ensin irtojuoksuttaa Kamia, jotta sitten ne ylimääräiset virrat olisi purettu siinä vaiheessa, kun hyppäisin selkään. Kenttä oli varattu, kun olimme valmiina töihin, joten tein Kamin kanssa maastakäsittelyä tallipihalla; pysähdyksiä käynnistä ja ravista, peruutuksia, väistätyksiä, pysähdyksestä käynti/ravi jne. Kami kuunteli aika nätisti ja annoin ponin välillä palkinnoksi syödä tallipihalta vihreää. Sorsastus oli alkanut, joten koko ajan kuului pyssyn pauketta järveltä (talli sijaitsee järven rannalla), mutta Kami ei niistä niinkään välittänyt; välillä saattoi hätkähtää, mutta muuten Kamia ei kiinnostanut. Irtojuoksutuksessa Kami oli melko villi, kuten yleensäkin; päätä ja häntää heitteli vähän väliä, hassuja hyppyjä tuli aina välistä ja spurtteja piti ottaa myös. Irtojuoksutuksen jälkeen laiton Kamille päitset päähän ja riimunnarun kaulan ympäri, jotta minulla olisi jotain, mistä pitää kiinni. Kami ihmetteli jonkin aikaa laidunkavereitaan, jotka juoksivat laitumen toisesta päästä toiseen pyssyn paukkeen seurauksena. Kamia ei vieläkään pelottanut paukahdukset vaan poni vain kuunteli rauhallisena seuratessaan kavereittensa "pakoa". Ratsastaessa Kami olikin sitten rauhallisempi kuin irtojuoksutuksessa, vaikka ei kaikkia apuja jaksanutkaan kuunnella. Sain käynnissä Kamin hallittua aika hyvin; sain päättää suunnan ja pysäyttääkin, jos niin halusin. Ravissa olikin sitten vähän eri juttu! Välillä Kami kuunteli ja meni kiltisti ympyrälle tai vaihtoi suunnan, kun pohkeilla niin pyysin, mutta sitten välillä poni vain juoksi innoissaan kenttää ympäri korvat hörössä, eikä välittänyt mistään avuista. En saanut tällöin edes hidastettua Kamia käyntiin. En voinut siinä sitten muuta tehdä kuin istua kyydissä ja nauraa. Noh, onneksi sain jossain välissä Kamin pysähtymäänkin, niin pääsin selästä pois. Kami tuntui tykkäävän hassusta ratsastuskerrasta. Hauskaa meillä ainakin oli! ^^

Ja taas piti hyppiä

Välillä osattiin ravailla nätistikin

 






 

Näissä kamppeissa ratsastettiin

Ihmeteltiin kavereitten rallitusta

laitumella

Piti näyttää kieltä pelkurikavereille

22.8.

22.8.

22.8.
Edellinen päivä vietettiin taas lepäillen. Menin kentällä ja Kami näki jotain mörköjä kentän reunan pusikoissa, joten oli alkuun tosi jännittynyt ja tuijotteli vaan. Pyörittelin Kamia jonkin aikaa ravissa pääty-ympyröillä ja sain ponin sitten rauhoittumaan ja rentoutumaan. Otettiin myös laukat molempiin suuntiin kerran. Tosi lyhyt ratsastus oli, kun oli mies tallilla matkassa, niin en kehdannut häntä liikaa odotuttaa, kun kerrankin suostui mukaan kuvaamaan. Kuitenkin, kun tein loppuraveja, halusi hänkin kokeilla ratsastaa (pari kertaa aiemminkin Kamin selässä käynyt) ja ihan itse kokeili ravaillakin. :D Nauroin kentän keskellä maha kippurassa, kun toinen yritti opetella keventämään, sillä aika hauskaltahan se näytti. Harmi, kun kamerasta loppui tila kesken, niin ei tullut kovin paljon kuvia siitä, kun Kami oli jo mukavan rento ja toimi nätisti ilman, että mörköjä mietti. Minun istuntahan on nykyään ihan päin honkia. En muista, milloin viimeksi olisin ollut jonkun valvovan silmän alla, joka olisi osannut karjua minulle istunnasta tarpeeksi. Pitäisi varmaan harkita tuntien aloittamista uudestaan tai jotain, niin tulisi sitten ehkä korjattua sitä istuntaa niin, ettei tarvi joka kuvaa katsoessa itkeä, kun istuu niin päin honkia.

 

23.8.

"Porkkana?! Minulleko?"

Sovin tallinomistajan kanssa, että kokeiltaisiin porukassa uittaa Kamia. Kahluuttanut olen ponia pariin otteeseen, mutta en ole tietoinen, onko kukaan koskaan uittanut Kamia. Kamia tuntui jännittävän tosi paljon, kun koitettiin saada poni veneen perään uimaan. Vene oli alkuun tosi pelottava asia, joten kokeiltiin ensin taluttaa Kami veteen. Sehän oli Kamin mielestä tosi jännää ja pelottavaa, mutta kuitenkin saatiin Kami veteen mahaa myöten ja siinä meni sen verran aikaa, että päätettiin jättää toiselle päivälle uusi uittoyritys, niin saa poni vähän sulatella näitä opittuja asioita rauhassa.

24.8.
Uittoyritys numero 2. Kokeiltiin, jos saisin Kamin uimaan selästä käsin. Kyllähän se jonkin ajan päästä onnistui niin, että Kami kävi pienen pulahduksen uimassa, mutta vaikka kuinka monta kertaa mentiin, niin joka kerralla Kami jätti turpansa veden pinnan alle. Koitin antaa ohjaa ja liu'uin selästä alas aina, kun Kami alkoi uimaan, mutta ei. Kami ei millään tajunnut nostaa turpaa pinnalle. Silmät ja korvat oli pinnalla, mutta turpa ei. Kokeiltiin vielä veneen perässäkin niin, etten ollut selässä, mutta Kami ei vain tajunnut jutun juonta. No, ei kaikki hepat osaa uida oikein ja Kami on sitten ilmeisesti yksi niistä. Parempi unohtaa uintihommat sitten Kamin osalta, vaikka se uiminen olisi ollut kyllä oivaa liikuntaa nivelrikkoa ajatellen. :/