Kehityspostaus part 1: Ensimmäinen yhteinen kesä

2010

Kaunis heinäkuinen päivä vuonna 2010 (10.7.2010). Se oli se päivä, jolloin Kamin ja minun tiet yhdistyivät. Muistan miltä Kami näytti juuri sinä päivänä; viiden sentin mittainen harja, häntä ylsi hädin tuskin kintereisiin, eikä ponilla ollut mitään kunnon lihaksia, mutta jotain kuitenkin. Vähän olisi voinut olla enemmän lihaa luiden ympärillä, mutta ei paljoa.



Entäs ratsastaessa? No, kyllä sieltä ne kaikki askellajit löytyi (laukan kanssa vähän enemmän työtä) ja Kami kulki eteenpäin mielellään (välillä ehkä vähän liiankin mielellään), laukka oli sellaista ravurilaukkaa eli nopeaa ja nelitahtista. Kaarevilla reiteillä ei meinannut tasapaino pysyä ja mm. laukassa Kami yritti korvata tasapainon vauhdilla (eikä hirveästi se kova vauhti auttanut asiaa). Mistään peräänannostakaan ei voinut edes puhua. Vähän Kami tietysti laski päätään rentoutuessaan. Taivuttavista tai asettavista avuista Kami ei tajunnut yhtään mitään; yhden pohkeen painalluksesta lähti reippaampaa ja toisesta ohjasta puristettaessa lähti kääntymään tikkusuorana pötkönä ohjan suuntaan.

Ensimmäisenä päivänä piti päästä ratsastamaan heti, kun Kami oli saanut rauhassa tutustua ympäristöön ja tuleviin tallikavereihinsa. Kuvamateriaaliakin löytyy (antakaa anteeksi istuntani):

Ravi

Laukka

Ravi

Kami haki hieman alemmas ravissa, vaikka ratsastaja istui huonosti ja epävakaasti selässä.

Kesällä tuli maastoiltua jonkin verran, kun sää oli yleensä niin miellyttävän lämmin ja aurinkoinen. Maastossa Kami oli todella reipas, mutta säikkyi puskissa riehuvien lintujen lisäksi kuorma-autoja ja traktoreita. Laukka nousi vain ja ainoastaan ajamalla ja silloinkin mentiin vain ja ainoastaan sitä kovaa ja epämiellyttävää laukkaa (kuulostaa sika hyvältä ja silleen). Kami kulki kuitenkin nätisti sekä Eemelin, että Jetterin seurassa. Kilpailuvietti tietysti nousi aina ravatessa ja varsinkin laukatessa; Kami olisi mielellään lähtenyt ohi ja lähtikin aina perähevosena ollessaan reippaasti eteenpäin, mutta jarrut kuitenkin yleensä löytyivät, vaikkakin niiden teho oli melko pieni. Etuhevosena Kami ei oikein toiminut, sillä epävarmuus paistoi uusissa paikoissa ja uusissa tilanteissa, vaikka sainkin ponin kulkemaan eteenpäin. Yksin maastoillessani Kami testasi muun muassa tekemällä u-käännöksiä; kesken laukan poni saattoikin haluta kääntyä kotiinpäin ja sitten vain kääntyi. Kertaakaan en muistaakseni ole tippunut tällaisista u-käännöksistä, mutta lähellä on ollut.

Muistan kuitenkin yhden kerran, kun kuorma-auto oli "laukkasuoran" päässä risteyksessä kääntymässä tälle "laukkasuoralle" ja Kami huomasi sen ja teki täyden u-käännöksen säikähtäessään. Lensin selästä keskelle tietä ja ylös päästyäni lähdin paniikissa kipittämään ponin perään; Kami kun oli säikähdettyään lähtenyt kohti maantietä, joka oli noin kilometrin päässä tapahtumapaikalta. Kuorma-autokuski oli hyvin ystävällinen ja pysähtyi odottamaan, jotta tilanne rauhoittuisi ja Kami saataisiin kiinni. Hölkkäsin reilut sata metriä, kunnes Kami tajusi vaaran olevan ohi ja hidasti käyntiin. Kävelin Kamin kiinni ja huokaisin helpotuksesta. Kiitin kuorma-autokuskia kärsivällisyydestä ja nousin selkään kuorma-auton lähdettyä. Onneksi mukana oli Helena ja Eemeli, muuten Kami olisi varmaan juossut paniikissa kotiin päin ja maantiellä todennäköisesti aiheuttanut kaaosta ja kolarin tai pari. 

Samana kesänä tuli käytyä vaikka missä; kuvassa olemme vähän korkeammassa horsmikossa (huomatkaa Kamin ilme). :D

Kaunis kesäilta; pysähdyttiin ihailemaan maisemia mäenpäälle.

Kisoissa 70cm

Esteillä tuli huomattua, että niillä Kami todella syttyi. Olin itsekin enemmän esteratsastaja ja hyppäsimme yleensä kerran tai pari viikossa. Esteillä Kamill oli tapana hypätä vähän mistä sattuu, mutta paikat alkoivat löytyä, kun saatiin vauhti sopivaksi, eikä Kami päässyt kaahailemaan turhaan. Estekisoihinkin pääsimme osallistumaan kerran sinä kesänä. Osallistuimme 60cm ja 70cm luokkiin, joissa kummassakaan ei päästy palkintosijoille. Taisi jännitys viedä mukanaan niin hevosen kuin ratsastajankin (Kamia jännitti aivan hirveästi uusi paikka). Kotona hyppäsimme isompia kuin kisoissa, mutta välillä pidimme isommistakin esteistä taukoa, sillä eihän se ole hyvä hypätä niitä koko ajan. Taisimme itseasiassa juuri samana kesänä kokeilla 110cm okseria (okseri on hevoselle helpompi este, joten päätimme kokeilla sitä). Tuosta hypystä minulla on video, mutta valitettavasti minulla on kaikki tuo vanhempi kuva- ja videomateriaali DVD-levyillä ja Facebookissa, joten saan vain osan tänne nyt tallipäivystyksessä ollessani, mutta lisäilen kotiin päästyäni tänne sen videon ja vähän lisää kuvia (saatte odottaa ainakin viikon).

Kesän lopussa rankan työn tulos alkoi näkymään; Kamilla oli enemmän lihasta kuin alkukesästä, taivutus ja asetus onnistui helposti, laukka nousi kentällä käynnistä ja ravista, maastossa ei tarvinnut enää ajaa laukkaan, vaikka nostossa tulikin pari reippaampaa raviaskelta ennen laukkaa. Laukka oli kentällä rauhallisempi kuin heinäkuun alussa ja tasapaino pysyi myös kaarevilla urilla. Pohkeenväistö sujui käynnissä ja Kami osasi hetkittäin kulkea oikeinpäin käynnissä ja ravissa. Esteillä paikat löytyivät paremmin, mitä heinäkuun alussa ja maastossa Kami ei pelännyt enää niin monia asioita kuin aiemmin. Kamin hyppytekniikkakin oli parantunut ja hypyt olivat kaarevampia, eivätkä sellaisia hurjia raketin singahduksia kuten aiemmin.

Jep, laatu kusee; kuvaaja ei saanut tarkennettua, niin kuvasta tuli sumea, eikä meillä ollut tapana ottaa kuvia niin paljon kuin nykyään. Mutta tässä tosiaan näette, miten Kami kulki hetkittäin käynnissä oikeinpäin. Kuva otettu naapurin kentältä.

Laukkaa loppukesästä naapurin kentällä.

Irtohypytystäkin tuli kokeiltua kesän aikana pariin otteeseen ja yhdestä kerrasta on kuviakin;

Toinen ihan innoissaan. :)

Lähestyminen 110cm pystylle.

110cm

Oli se kyllä uskomaton kesä. Oli vaan niin hauskaa ja ihanaa! Oli aikaa tehdä asioita ja sai olla niin vapaa. Kami oppi niin paljon ja minä sain oppia Kamilta niin paljon. :) Loppuun vielä tällainen Uljas Musta ja metsänhenki -kuva.