maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kehityspostaus part 2: Uuden lopun alku


Ensimmäisen päivän irtojuoksutusta.
2011 sain Kamin uudelleen ylläpitoon heti laidunkauden avattua. Voi että olin onnellinen, kun sain pienen ponini takaisin! Kuitenkin meillä oli edessä Kamin uudelleen kuntoutus; ponia ei oltu liikutettu koko talvena, vaan tämä oli ollut pullahevosena koko sen ajan. Kerran pääsin sinä talvena kuitenkin Rautalammille katsomaan Kamia ja ratsastin silloin ihan vain kokeillakseni, missä kunnossa Kami on ja sain sitten sen jälkeen selville, ettei ponia oltu liikuteltu muuten kuin taluttamalla (siis mitä helvettiä?!) ja siltä kyllä tuntuikin! Raukka juoksi innoissaan eteenpäin ja laukassa pukitti minut kahdesti alas. Niinpä sitten kesällä aloitimme työskentelyn hyvin simppelisti kokeilemalla, mitä Kami jaksaa; ensimmäisenä päivänä irtojuoksutettiin ja kyllä muuten poni liikkui! Ei ollut huonosta kunnosta merkkiäkään, eikä Kami tullut kovin pahasti hikeenkään, vaikka oli aurinkoinen ja melko lämmin päivä. Tästä jatkettiin seuraavina päivinä simppelisti suurella määrällä käyntityöskentelyä ja jonkin verran raviakin kokeiltiin. Taisin muistaakseni juoksuttaa myös jonkin verran enemmän, mitä nykyään (ei olisi haitaksi, jos sitä useammin nykyäänkin harrastaisin). Kami oli tullessaan tällä kertaa hieman LIHAVA! Lihava! Voitteko uskoa? Kokeilin etsiä kylkiluita, mutta ne löytyivät vasta, kun painoi oikein kovaa Kamin kylkiä. Liikekuvissa Kami veti hienosti aina vatsan sisään jne, mutta verratkaapa alla olevaa kuvaa muihin.


Jos joku haluaa minun vielä tarkentavan, millainen on mielestäni hyvässä kunnossa oleva hevonen laittakoon tuohon alas kommenttia, niin voin tehdä vaikka erikoispostauksen aiheesta.


Kamala, kun on hieno! Kuva kylläkin vino, mutten jaksanut sitä alkaa muokkailemaan.


No, pitihän sitä ravia vähän esittää. ;)



Ensimmäinen viikko meni käynti- ja ravityöskentelyn kanssa ja sitten otettiin mukaan myös laukka. Pikkuhiljaa nostettiin vaatimustasoa (mielestäni sitä olisi voitu nostaa hitaamminkin). Koitin saada Kamin muistamaan, mitä viime kesänä oli opittu; poni ei ollut unohtanut mitään viime kesästä, vaan teki nätisti kaiken, mitä pyysin. Lopulta, kun aloin liikuttamaan Kamia jo melko normaalisti ja ratsastin suunnilleen tunnin kerrallaan, aloin vaatimaan välillä uusia asioita. Tämä oli Kamin mielestä kamalaa ja ihan säikähdin kuinka herkkä Kami oikeasti onkaan! Niin ja tässä näette sitten alapuolella niitä "korkean koulun liikkeitä", joita Kami alkoi herkästi tekemään, kun ei ymmärtänyt pyyntöjäni (näitä poni ei nykyään enää ole tehnyt *koputtaa puuta*). Toistojen myötä Kami kuitenkin osasi rauhoittua ja alkoi ymmärtämään, mitä pyysin.

"Levade"

"Piaffe"


Kamin rauhoituttua alkoi homma sujumaan ja takajalatkin saatiin 
hyvin alle,vaikka kaula ei ollutkaan kaarella.


Pääsimme hyppäämään kunnolla vasta kesäkuun loppupuolella. Mutta eihän sitä olisi ollut mitään järkeä kiirehtiä, kun Kami ei ollut liikkunut koko talvena. Sinä kesänä päästiin kuitenkin hyppäämään korkeitakin esteitä. Korkeimmillaan hypättiin ratana 90cm, jossa oli seassa yksi tai kaksi 110cm estettä. Molempien taitojen kasvettua alkoi Kamikin vaatimaan minulta enemmän ja mm. esteillä se tuli huomattua; jos ei ollut pohkeet kiinni, vaan ne roikkuivat irtonaisina mukana, Kami helposti kokeili kieltää. Kami kouluttikin minua oikein hyvin ja välillä, kun unohdin pohkeet, tulin alas vauhdilla tai sitten roikuin mukana. Tässä muutama tippumiskuva.

Kami mietti, että pitäisikö hypätä vai eikö, mutta päätti sitten hypätä ja olin jo valmistautunut kieltoon, joten tasapaino hävisi. Voi poni parka! :(

Kokeiltiin loppukesästä Kamille piuhoja (joustochamboneja), jotta saataisiin poni hakemaan oikeaan muotoon vähän helpommin. Jätimme ne aluksi löysäksi, jotta Kami saisi tottua niiden aiheuttamaan kevyeen paineeseen. Eihän siitä aluksi mitään meinannut tulla; Kami käveli hassusti eteenpäin ja aivan kuin yritti ottaa ne pois päältään nostellen jalkoja ylös ja laskien päätä alas. Nauroin ja istuin vain kyydissä. Pikku hiljaa Kami antoi periksi ja kulki eteenpäin hieman jännittyneenä, mutta muuten piuhoista välittämättä. Tässä kuvamateriaalia, jota löysin tuohon ratsastuskertaan liittyen.

Aluksi piti pistää vastaan
Sitten kipitettiin jännittyneenä alta
Sitten tajuttiin "Hei, ehkä tämä on ihan okei juttu"



Huomatkaa tuoli-istunta :P


Kesällä Helena halusi järjestää harjoituskisat (No, okei. Kyllä minäkin halusin järjestää sellaiset!), jonne pääsivät osallistumaan muun muassa kaikki heppakerholaiset viime kerhovuodelta. Kamin kanssa tietenkin osallistuttiin ja hypättiin 50cm ja 70cm luokissa.

50cm
70cm
70cm
Joku päivä tuli hypättyä ihan urakalla. Itseäni jännitti isot esteet, mutta silti niitä piti päästä kokeilemaan. Kami menikin hyvin innoissaan yli, vaikka välillä tulikin pudotuksia. Tässä taas kuvamateriaalia.

110cm
Sarjan ensimmäinen osa: 90cm
Sarjan toinen osa: 110cm
90cm
Lentokone :D
90cm
Loppukesästä päästiin myös Viljan valvovan silmän alle ja Kami oppi kulkemaan oikeinpäin ilman piuhoja:

Vilja valmentaa :)

Laukassakin saatiin kulkemaan oikeinpäin, niin pitihän sitä hirmuiset kehut siitä antaa :)
Loppuraveja
Viljan oppien avulla oli hyvä jatkaa itsenäisesti eteenpäin. Kami alkoikin kulkemaan koko ajan vain paremmin:

Hienosti laukassa

Kivannäköistä ravia. Kamala ilme ratsastajalla :D


Irtohypytystäkin tuli harrastettua ja kyllä huomasi, että poni ei oikein osannut yksinään hypätä. Huhhuh, kun tuli hulluja loikkia ja mistä asti! Pari kohtuullisen näköistä kuvaa siitä tuli kuitenkin saatua, vaikka Kami hyppäsi kyllä aika selättömänä.

Sarjan ensimmäinen
90cm
Tässä kuva viimeisistä syksyn hypyistä:

90cm

Otettiin sinäkin vuonna tällaisia taikaheppa ja menninkäinen -kuvia
Paljon tuli töitä tehtyä sinä kesänä. Syksyn lähestyessä olin stresaantuneempi, enkä olisi halunnut päästää Kamia takaisin omistajalleen. Tästä syntyi tahtojen taisto, kun neuvottelin omistajan kanssa vaikka kuinka monta viikkoa, kunnes hän sanoi aikovansa myyvän Kamin. Olin innoissani ja menin heti kertomaan vanhemmilleni, jotka olivat tottakai täysin asiaa vastaan. Loppujen lopuksi tajusin unelmastani tulevan totta, vaikken sitä olisi heti voinut uskoa.

Syksyllä siis jatkettiin ja minulla oli tuo hassu kipristys vatsan pohjassa aina, kun ajattelinkin, että Kami olisi minun ihan oma. Pääsin vihdoin treenaamaan ponia oman mielen mukaan ajattelematta, että työ menisi hukkaan.

Koulupuolella saatiin treenattua pohkeenväistöjä, etuosakäännöksiä ja avoja. Kami oppi nopeasti ja ennen vuoden vaihdetta kulki ihan kivasti ja temppuilutkin unohtuivat taka-alalle.

Kamista alkoi siis kuoriutua ihanan tottelevainen, kiltti ja hieno ratsunalku.

Uusi Vuosi vaihtui ja odotimme tulevaa vuotta innolla ja jännityksellä. Kerron taas seuraavassa kehityspostauksessa, mitä tapahtui vuonna 2012. ;)

Uuden Vuoden ensimmäisiä kuvia

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Kehityspostaus part 1: Ensimmäinen yhteinen kesä

2010
Kaunis heinäkuinen päivä vuonna 2010 (10.7.2010). Se oli se päivä, jolloin Kamin ja minun tiet yhdistyivät. Muistan miltä Kami näytti juuri sinä päivänä; viiden sentin mittainen harja, häntä ylsi hädin tuskin kintereisiin, eikä ponilla ollut mitään kunnon lihaksia, mutta jotain kuitenkin. Vähän olisi voinut olla enemmän lihaa luiden ympärillä, mutta ei paljoa.



Entäs ratsastaessa? No, kyllä sieltä ne kaikki askellajit löytyi (laukan kanssa vähän enemmän työtä) ja Kami kulki eteenpäin mielellään (välillä ehkä vähän liiankin mielellään), laukka oli sellaista ravurilaukkaa eli nopeaa ja nelitahtista. Kaarevilla reiteillä ei meinannut tasapaino pysyä ja mm. laukassa Kami yritti korvata tasapainon vauhdilla (eikä hirveästi se kova vauhti auttanut asiaa). Mistään peräänannostakaan ei voinut edes puhua. Vähän Kami tietysti laski päätään rentoutuessaan. Taivuttavista tai asettavista avuista Kami ei tajunnut yhtään mitään; yhden pohkeen painalluksesta lähti reippaampaa ja toisesta ohjasta puristettaessa lähti kääntymään tikkusuorana pötkönä ohjan suuntaan.

Ensimmäisenä päivänä piti päästä ratsastamaan heti, kun Kami oli saanut rauhassa tutustua ympäristöön ja tuleviin tallikavereihinsa. Kuvamateriaaliakin löytyy (antakaa anteeksi istuntani):

Ravi

Laukka
Ravi
Kami haki hieman alemmas ravissa, vaikka ratsastaja istui huonosti ja epävakaasti selässä.
Kesällä tuli maastoiltua jonkin verran, kun sää oli yleensä niin miellyttävän lämmin ja aurinkoinen. Maastossa Kami oli todella reipas, mutta säikkyi puskissa riehuvien lintujen lisäksi kuorma-autoja ja traktoreita. Laukka nousi vain ja ainoastaan ajamalla ja silloinkin mentiin vain ja ainoastaan sitä kovaa ja epämiellyttävää laukkaa (kuulostaa sika hyvältä ja silleen). Kami kulki kuitenkin nätisti sekä Eemelin, että Jetterin seurassa. Kilpailuvietti tietysti nousi aina ravatessa ja varsinkin laukatessa; Kami olisi mielellään lähtenyt ohi ja lähtikin aina perähevosena ollessaan reippaasti eteenpäin, mutta jarrut kuitenkin yleensä löytyivät, vaikkakin niiden teho oli melko pieni. Etuhevosena Kami ei oikein toiminut, sillä epävarmuus paistoi uusissa paikoissa ja uusissa tilanteissa, vaikka sainkin ponin kulkemaan eteenpäin. Yksin maastoillessani Kami testasi muun muassa tekemällä u-käännöksiä; kesken laukan poni saattoikin haluta kääntyä kotiinpäin ja sitten vain kääntyi. Kertaakaan en muistaakseni ole tippunut tällaisista u-käännöksistä, mutta lähellä on ollut.

Muistan kuitenkin yhden kerran, kun kuorma-auto oli "laukkasuoran" päässä risteyksessä kääntymässä tälle "laukkasuoralle" ja Kami huomasi sen ja teki täyden u-käännöksen säikähtäessään. Lensin selästä keskelle tietä ja ylös päästyäni lähdin paniikissa kipittämään ponin perään; Kami kun oli säikähdettyään lähtenyt kohti maantietä, joka oli noin kilometrin päässä tapahtumapaikalta. Kuorma-autokuski oli hyvin ystävällinen ja pysähtyi odottamaan, jotta tilanne rauhoittuisi ja Kami saataisiin kiinni. Hölkkäsin reilut sata metriä, kunnes Kami tajusi vaaran olevan ohi ja hidasti käyntiin. Kävelin Kamin kiinni ja huokaisin helpotuksesta. Kiitin kuorma-autokuskia kärsivällisyydestä ja nousin selkään kuorma-auton lähdettyä. Onneksi mukana oli Helena ja Eemeli, muuten Kami olisi varmaan juossut paniikissa kotiin päin ja maantiellä todennäköisesti aiheuttanut kaaosta ja kolarin tai pari. 

Samana kesänä tuli käytyä vaikka missä; kuvassa olemme vähän korkeammassa horsmikossa (huomatkaa Kamin ilme). :D
Kaunis kesäilta; pysähdyttiin ihailemaan maisemia mäenpäälle.

Kisoissa 70cm
Esteillä tuli huomattua, että niillä Kami todella syttyi. Olin itsekin enemmän esteratsastaja ja hyppäsimme yleensä kerran tai pari viikossa. Esteillä Kamill oli tapana hypätä vähän mistä sattuu, mutta paikat alkoivat löytyä, kun saatiin vauhti sopivaksi, eikä Kami päässyt kaahailemaan turhaan. Estekisoihinkin pääsimme osallistumaan kerran sinä kesänä. Osallistuimme 60cm ja 70cm luokkiin, joissa kummassakaan ei päästy palkintosijoille. Taisi jännitys viedä mukanaan niin hevosen kuin ratsastajankin (Kamia jännitti aivan hirveästi uusi paikka). Kotona hyppäsimme isompia kuin kisoissa, mutta välillä pidimme isommistakin esteistä taukoa, sillä eihän se ole hyvä hypätä niitä koko ajan. Taisimme itseasiassa juuri samana kesänä kokeilla 110cm okseria (okseri on hevoselle helpompi este, joten päätimme kokeilla sitä). Tuosta hypystä minulla on video, mutta valitettavasti minulla on kaikki tuo vanhempi kuva- ja videomateriaali DVD-levyillä ja Facebookissa, joten saan vain osan tänne nyt tallipäivystyksessä ollessani, mutta lisäilen kotiin päästyäni tänne sen videon ja vähän lisää kuvia (saatte odottaa ainakin viikon).

Kesän lopussa rankan työn tulos alkoi näkymään; Kamilla oli enemmän lihasta kuin alkukesästä, taivutus ja asetus onnistui helposti, laukka nousi kentällä käynnistä ja ravista, maastossa ei tarvinnut enää ajaa laukkaan, vaikka nostossa tulikin pari reippaampaa raviaskelta ennen laukkaa. Laukka oli kentällä rauhallisempi kuin heinäkuun alussa ja tasapaino pysyi myös kaarevilla urilla. Pohkeenväistö sujui käynnissä ja Kami osasi hetkittäin kulkea oikeinpäin käynnissä ja ravissa. Esteillä paikat löytyivät paremmin, mitä heinäkuun alussa ja maastossa Kami ei pelännyt enää niin monia asioita kuin aiemmin. Kamin hyppytekniikkakin oli parantunut ja hypyt olivat kaarevampia, eivätkä sellaisia hurjia raketin singahduksia kuten aiemmin.

Jep, laatu kusee; kuvaaja ei saanut tarkennettua, niin kuvasta tuli sumea, eikä meillä ollut tapana ottaa kuvia niin paljon kuin nykyään. Mutta tässä tosiaan näette, miten Kami kulki hetkittäin käynnissä oikeinpäin. Kuva otettu naapurin kentältä.

Laukkaa loppukesästä naapurin kentällä.
Irtohypytystäkin tuli kokeiltua kesän aikana pariin otteeseen ja yhdestä kerrasta on kuviakin;

Toinen ihan innoissaan. :)


Lähestyminen 110cm pystylle.
110cm
Oli se kyllä uskomaton kesä. Oli vaan niin hauskaa ja ihanaa! Oli aikaa tehdä asioita ja sai olla niin vapaa. Kami oppi niin paljon ja minä sain oppia Kamilta niin paljon. :) Loppuun vielä tällainen Uljas Musta ja metsänhenki -kuva.