Tiistaina 29.9.2015 tuli kauan odotettu klinikka-auto vihdoin tallille (alunperin auton olisi ollut tarkoitus tulla jo syyskuun alussa, mutta ilmeisesti ei ollut mahdollista silloin). Kami oli toisena vuorossa ja ell halusi aloittaa jalkojen tutkimisesta. Hän halusi nähdä Kamin ensin liikkeessä, joten mentiin kentälle. Kuitenkin kentän pohja oli hänen mielestään liian pehmeä ontuman tarkkailua varten, joten siirryttiin "parkkialueelle" (hiekkapohjainen, mutta kova). Juoksutin Kamia pienellä ympyrällä ravissa ja välillä näkyi jotain pientä epäpuhtautta, josta ei kuitenkaan osattu olla varmoja, koska pohja oli epätasainen (oli jonkin verran irtokiviä, isoja ja pieniä ja pohja oli kalteva).
Tämän jälkeen keskusteltiin ell kanssa laajemmasta ontumatutkimuksesta ja suostuin hommaan; halusinhan tietää, mitä Kamin jaloista löytyy.
Ensialkuun tehtiin taivutuskokeet kaikille jaloille; ell taivutti takasista kinner- ja vuohisnivelet, etusista polvi- ja vuohisnivelet yksi kerrallaan. Ideana oli siis pitää jalka mahdollisimman taipuneena hetken aikaa ja sitten lähteä heti reipasta ravia pois päin ja sitten takaisin kohti eläinlääkäriä. Juoksutettiin vielä taivutusten jälkeen ympyrällä.
Etupolvet eivät reagoineet taivutuksiin, mutta alaosa jaloista kylläkin. Kaikki jalat reagoivat, mutta ainoastaan etuset selkeästi. Takajalat reagoivat hyvin vähän. Juoksutuksessa näkyi vej ontuvan enemmän kuin oej.
Ell halusi myös kaviopihdeillä kokeilla kaikki kaviot läpi, jos jossain olisi arempi kohta. Etuset vaikuttivat hieman kipeiltä (Kami hyvin pienesti nyhtäisi jalkaansa eteenpäin ulkokannalta kavioita puristettaessa).
Tämän jälkeen ell ehdotti puudutusmenetelmää, eli puudutettaisiin jokin osa jalasta ja katsottaisiin, jatkuuko ontuminen. Tällä tavoin voitaisiin paikallistaa kipeä kohta paremmin. Ell puudutti vej (matala johtopuudutus) ja ontuminen helpottui huomattavasti.
Kamin juoksuttamisen jälkeen mentiin sisälle valmiiksi röntgen-kuvia varten. Kamille annettiin rauhoittavia, ettei mitään vahinkoa sattuisi. En usko, että Kami olisi mitään rikkonut, mutta en alkanut inttämään vastaan. Parempi tehdä homma turvallisesti, ettei mitään mene rikki tai kellekään satu mitään ikävää. Kami seisoi kuvauksissa hyvin rauhallisesti siis ja meinasi nukahtaa seisaalleen. Minun piti pariin otteeseen pitää etujalkaa hieman ilmassa, jotta saatiin kavionivelestä ja sädeluusta kuvia eri kuvakulmasta ja se oli erittäin raskasta, sillä Kami ei jaksanut itse pitää jalkaa ollenkaan ja minulla oli kädessä röntgeniin tarvittavat suojahanskat, jotka painoivat aivan helvetisti! Tuli kuntoiltua niissä suojavarusteissa oikein kunnolla. Loppua kohden Kami alkoi selkenemään (meillä meni aikaa, koska klinikkaeläinhoitajalla oli teknisiä ongelmia röntgenlaitteen kanssa), eikä malttanut seistä kiltisti tarvittavien alustojen päällä, vaan välillä siirti jalkaa, jos toistakin pois alustalta (kovin laiskasti kuitenkin) sillä välin, kun odoteltiin seuraavan kuvan ottamista.
Kun vihdoin oli kuvat otettu, mentiin ell kanssa klinikka-autoon katsomaan, mitä kuvissa näkyi. Sekä vuohis- että kavionivelissä (kuvat otettiin siis vain etusista) oli pientä terävyyttä ja kulumaa, mikä näkyi kuvissa. Sädeluun kuvista ei löytynyt mitään ihmeellistä, mutta ell halusi vain varmistaa, ettei siellä ollut mitään, koska kaviopihtien kanssa kokeiltaessa, olivat etuset olleet hieman arat. Kavioitten roikotuskuvat olivat myös ok.
Ell ehdotti etusten alanivelien piikitystä (kortisoni) ja suositteli hyaluronaattihappoa eli kukonhelttauutetta, jota myös laitettiin kortisonin yhteydessä (ell, muuten unohti rauhoittaa Kamin tätä toimitusta varten, sillä sehän on sama asia kuin joku pistäisi sinun kynnen alle jollain piikillä tai vastaavalla, mutta Kami oli mahdottoman kiltti ja seisoi paikallaa koko toimituksen ajan! Vähäsen kyllä taisi jossain tuntua, kun poniraasulla ilme muuttui jonkin verran, kun pistettiin piikki nahan alle ja sitten kun ell vielä etsi todella inhottavan näköisesti sitä sopivaa asentoa pistää se kortisoni. Ihan teki pahaa katsoa).
Näitten hommien jälkeen Kami sai rokotukset ja sitten raspailtiin hampaat huolella. Niissä ei ollut paljoa moitittavaa.
Hoito-ohjeeksi saatiin loppupäivä karsinassa oleskelua ja sen jälkeen viikon verran kävelyä, jonka jälkeen voi pikku hiljaa alkaa ravailemaan seuraavan viikon aikana ja sitten voidaan alkaa siirtymään normaaliin liikutukseen. Saatiin myös se sama kipulääkekuuri, minkä Lappeteläinen määräsi silloin, kun vej etupolvessa todettiin nivelrikko.
Laitoin tähän vielä skannatut kopiot, missä näkyy ell kommentit ja muut. Kyselkää ihmeessä, jos jokin jäi mietityttämään. Saatoin selittää asiat hieman hankalasti tai epäselvästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti