Toissa viikolla sain vihdoin Kamille uudat kuolaimet; paksuhkot ja painavat nivelet, jotka sopivat juuri passelisti Kamin suuhun. Kami oli nivelillä ratsastaessa aika huono tukeutumaan kuolaimeen, mutta välillä tukeutui ihan kohtalaisesti. Tietysti uuteen kuolaimeen totuttelu vie jonkin verran aikaa, joten en panikoi siitä.
Toissa lauantaina aloin pitämään heppakerhoa. Ensimmäinen kerta pidettiin kuitenkin meillä kotona ns. teoriakertana. Samalla pääsin myös tutustumaan kerholaisiin ja selvittämään heidän hevostaustojaan.
Alkutalven maastolenkin riemua. Tai ainakin Kamille se taisi olla. |
Onneksi kuitenkin kaikilla oli kivaa ja tytöt lähtivät hyvillä mielin kotiin. Päätin sitten vielä kerhon loputtua kokeilla ratsastaa Kamia vähän läpi, kun poni oli niin tyytyväisenä kiikutellut kerholaisia ympäri kenttää (eihän pienet tytöt osaa vielä niin paljon, että saisivat hevosen oikealla tavalla kuuntelemaan). Tosin voin sanoa, että taisi olla huono idea pitää heppakerhoa kipeänä ja sen päälle vielä ratsastaa; nyt olen maannut koko viikon kotona kipeänä ja tuntuu, ettei tästä tule loppua... No, mutta yritän olla lannistumatta.
Tähän sekaan laitoin vähän hauskoja kuvia piristämään ankean pimeää talvipäivää. Täällä ei ainakaan paista aurinko tällä hetkellä...
Jetteri ja Kami leikkivät kynttilöitä |
Irvileuat vauhdissa |
Ei... En joskus ymmärrä itsekään näitä kahta apinaa |
Näihin tunnelmiin ja näihin kuviin lopetellaan.
Sain taas mielenkiintoisen haasteen. Siitä lisää seuraavassa päivityksessä.
Jes, lisää päivityksiä! Minä toivoisin jonkinsortin elämänkerta- ja kehityspostausta Kamin elämäntaipaleesta. Jookos, joskus? :)
VastaaPoistaYeeeesss... Challenge accepted! :D
Poista