Minä vietin joululomani hevosettomana Ruotsissa poikakaverin luona. Kyllähän siinä ikävä tuli Kamia ja tallintuoksua, mutta loma hevosista teki hyvää. Ei tarvinnut stressata asioista ja sai nukkua pitkään ja pitää hauskaa. Vaikka kyllähän sitä hevostenkin kanssa saa pitää hauskaa.
Nyt varmaan mietit, että miksi kirjoitan vasta nyt? Syy on hyvin yksinkertainen; ei kiinnostanut kirjoittaa blogiin ja tuntui, ettei ollut aikaa, vaikka olisi ollutkin. Nyt kuitenkin kerron lyhyesti kuulumiset ja joitakin viime vuoden kohokohtia.
TO:n (TO = työssäoppiminen) aikana kävin kotitallilla normaalisti aivan kuten kouluviikkoina. Toiseksi viimeisellä TO-viikolla kuskattiin Kami ja Jetteri Korholaan. Helena pääsi hyvin poikakaverinsa kyydillä käymään tallilla joka päivä ja minä sain nauttia hevosestani 24/7. Tuo viikko oli hyvin tapahtumarikas; oli harjoituskoulukisoja, Arto-Pekka Heinon valmennuksia ja kouluratsastaja Elina Korhonen kävi viimeisenä päivänä Kamin selässä. Harmi, kun ei mahduttu yhdellekään Ellun tunnille.
Viikko oli Kamille kovin jännä; maneesissa piti jännittää joka kerta, kun sinne meni ja kouluaidat olivat todella pelottavia. Jokainen ratsastuskerta oli työläs.
Vaikka viikko ei mennytkään aivan putkeen, niin se toi silti lisää kokemusta sekä Kamille että minulle. Ja meillä oli Helenan kanssa huippukivaa!
No, mutta ei TO:sta enempää. Vaikka onkin ollut paljon hyviä hetkiä, niin valitettavasti saimme kokea kamalan tapahtuman vuoden vaihteen jälkeen; Kamin tallikaveri Rusina sairastui ähkyyn ja jouduttiin lopettamaan... En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kuulin asiasta (en ollut paikalla, vaan koulussa). Tuntui niin pahalta Annan puolesta...
En tiedä enää, mitä pitäisi kirjoittaa. Kamin kanssa menee hyvin tällä hetkellä ja alan nyt helmikuussa pitämään 4H:n heppakerhoa ala-asteikäisille. Toivottavasti kerholaisia tulee sopiva määrä; ihanne määrä olisi 6-8 pirteää hevostelijaa.
Tähän loppuun haluan vielä laittaa ihanan kesäisen kuvan Rusinasta. Kunnioittakaamme Rusinan muistoa.
.jpg)
Nyt varmaan mietit, että miksi kirjoitan vasta nyt? Syy on hyvin yksinkertainen; ei kiinnostanut kirjoittaa blogiin ja tuntui, ettei ollut aikaa, vaikka olisi ollutkin. Nyt kuitenkin kerron lyhyesti kuulumiset ja joitakin viime vuoden kohokohtia.
TO:n (TO = työssäoppiminen) aikana kävin kotitallilla normaalisti aivan kuten kouluviikkoina. Toiseksi viimeisellä TO-viikolla kuskattiin Kami ja Jetteri Korholaan. Helena pääsi hyvin poikakaverinsa kyydillä käymään tallilla joka päivä ja minä sain nauttia hevosestani 24/7. Tuo viikko oli hyvin tapahtumarikas; oli harjoituskoulukisoja, Arto-Pekka Heinon valmennuksia ja kouluratsastaja Elina Korhonen kävi viimeisenä päivänä Kamin selässä. Harmi, kun ei mahduttu yhdellekään Ellun tunnille.
Viikko oli Kamille kovin jännä; maneesissa piti jännittää joka kerta, kun sinne meni ja kouluaidat olivat todella pelottavia. Jokainen ratsastuskerta oli työläs.
Vaikka viikko ei mennytkään aivan putkeen, niin se toi silti lisää kokemusta sekä Kamille että minulle. Ja meillä oli Helenan kanssa huippukivaa!
No, mutta ei TO:sta enempää. Vaikka onkin ollut paljon hyviä hetkiä, niin valitettavasti saimme kokea kamalan tapahtuman vuoden vaihteen jälkeen; Kamin tallikaveri Rusina sairastui ähkyyn ja jouduttiin lopettamaan... En voi sanoin kuvailla sitä tunnetta, kun kuulin asiasta (en ollut paikalla, vaan koulussa). Tuntui niin pahalta Annan puolesta...
En tiedä enää, mitä pitäisi kirjoittaa. Kamin kanssa menee hyvin tällä hetkellä ja alan nyt helmikuussa pitämään 4H:n heppakerhoa ala-asteikäisille. Toivottavasti kerholaisia tulee sopiva määrä; ihanne määrä olisi 6-8 pirteää hevostelijaa.
Tähän loppuun haluan vielä laittaa ihanan kesäisen kuvan Rusinasta. Kunnioittakaamme Rusinan muistoa.
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti